Poikani viimeiset juhlat: Muistot ja vinkit muistotilaisuuden järjestelyihin

Nyt ensimmäisestä vuosipäivästä selvittyäni olen miettinyt paljon viime kesän tapahtumia ja tunnelmiani. Shokkitilan takia muistoni viime kesältä nousevat mieleen vain yksittäisinä asioina ja niitä on vaikea saada jäsenneltyä tekstiksi – saati sitten kirjoitettua jossain järjellisessä järjestyksessä tänne blogiin. Tässä kuitenkin tämän aamun ajatuksenvirtaani. Heräsin jälleen liian aikaisin, ennen muuta perhettä, ja sain juoda aamukahvit rauhassa muistellen viime kesää.

Suurempaa kuin kauhu

Psykiatri, jonka luona kävin, sanoi, että oman lapsen äkillinen menettäminen on suurempaa kuin kauhu. Ja sitä se todella oli. En kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin lapseni viimeisiä hetkiä: viimeistä puheluamme, sairaalassa vietettyjä tunteja ja kuvitelmiani poikani viimeisistä ajatuksista ennen tajuntansa menettämistä. Ja vielä pahempana ajatus, että poikani ei ole paikassa, jossa on hyvä olla, eikä lepää rauhassa ikiunta, vaan tiedostaa kuolemansa ja haluaa tänne takaisin. Hän ikävöi jossain minua enkä pysty auttamaan häntä. En osaa kuvata tunnettani paremmin sanoiksi, mutta se oli sielua riistävä. Se hallitsi mieltäni useita viikkoja tai kuukausia joka hetki ollessani hereillä. Ja joka aamu heräsin samaan painajaiseen, että lapseni on kuollut.

Järjestelyistä ja hoidettavista asioista selviytyminen

On käsittämätöntä, miten ihmisen siinä tilassa pitää pystyä hoitamaan kymmeniä asioita; järjestämään hautajaiset, hoitamaan viranomaisasiat sekä muut pakolliset. Lisäksi tulee kyetä tekemään lukuisia päätöksiä liittyen näihin järjestelyihin. Toisaalta nämä hoidettavat asiat pitivät minut elämässä kiinni. Oli vielä jotain mitä pystyin tekemään poikani vuoksi: hoitamaan pesänselvityksen ja järjestämään hänelle viimeiset juhlat. Hoidin yhden asian päivässä, enempää en jaksanut. Kaiken muun ajan istuin takapihalla itkemässä tai makasin sängyssä täysin turtana. Söin välillä ja yritin muistaa hengittää.

Siunaus- ja muistotilaisuuden suunnitelmat teimme yhdessä vanhimman tyttäreni kanssa. Samoin hänen kanssaan teimme yhdessä päätökset hautaustavasta, arkun valinnasta, hautakivestä ynnä muista. Ainoastaan hautaustavasta olimme alkuun eri mieltä. Halusin tuhkauksen, jotta joskus tulevassa pääsemme samaan hautaan, minä ja kaikki lapseni. Tyttäreni myöntyi toiveeseeni aika nopeasti.

Vietin tuntikausia kuunnellen hautajaisiin sopivia lauluja – ja itkin. Kuvaesitystä tehdessämme kävimme läpi valokuvia ja nauroimme hauskoille muistoille. Niinä hetkinä kuolema ei edes tuntunut todelliselta. Järjestimme vain juhlia – poikani viimeisiä juhlia. Yritin etsiä netistä myös vinkkejä nuoren ihmisen siunaus- ja muistotilaisuuden järjestämiseen ja hämmästyin kuinka vähän ideoita netistä löytyy, joten alla omat vinkkini.

Vinkkejä nuoren siunaus- ja muistotilaisuuteen:

• Kutsussa toiveena tuoda yksi punainen tai valkoinen ruusu kukkalaitteen sijaan. Suurin syy tälle oli, että poikani hauta ei sijainnut kyseisen kappelin hautausmaalla eikä siten ollut merkityksellistä paikkaa, johon kukat olisi voinut siunaustilaisuuden jälkeen käydä laskemassa. Sen sijaan otimme tilaisuuden jälkeen ruusut mukaamme ja koristelimme niillä muistotilaisuuden juhlatilan pöydät. Näin kukista oli enemmän iloa ja kauneutta päivään. Kalliit kukkalaitteet olivat vain joutuneet poltettavaksi.

• Valokuvauksen järjestäminen. Palkkasin kappelille valokuvaajan, mutta unohdin pyytää ketään vieraista ottamaan valokuvia muistotilaisuudessa, vaikka olin näin suunnitellut. Joten kauniisti ruusuin koristellusta juhlasta ei ole muuta kuvia kuin muistopöydästä ja leikkivistä lapsista.

• Kukkatervehdysten aikana voi soittaa taustamusiikkia. Halusin, että jokainen saa jättää hyvästit arkun vieressä rauhassa itsekseen eikä kenenkään tarvitse itkien ja ääni väristen lukea tervehdyksiä. Näin ei tarvinnut myöskään murehtia pienten lasten itkuja tai muuta ääntelyä väärällä hetkellä. Meillä taustamusiikkina kanttori soitti Eric Claptonin kappaleen Tears in Heaven.

• Nuorten hautaisissa voi laulaa muutakin kuin virsiä. Siunaustilaisuus ei olisi ollut poikani näköinen, jos siellä olisi vain veisattu virsiä. Lauloimme yhden virren tilaisuuden arvon mukaisesti (ja kanttorin mieliksi) ja toisena yhteislauluna oli meille merkityksellisempi kappale.

• Ohjelmalehtinen siunaustilaisuuteen. Olisimme varmasti pärjänneet ilmankin muuten, mutta tämän avulla sain kerrottua kaikille vieraille tulevan hautapaikan sijainnin ilman, että minun tarvitsee sitä suullisesti kertoa ihmisille moneen kertaan.

• Muistotilaisuuden kuvaesitys PowerPointilla. Lisäsin esitykseen kuvatekstit, jotta minun ei tarvinnut itse pystyä kertomaan kuvista ääneen. Teksteillä kuvaesitykseen sai mukaan ripauksen huumoria ja se oli siten enemmän meidän näköisemme.

• Kaiutin + Spotify mukaan. Olin suunnitellut musiikin vain valokuvaesityksen ajaksi. Muuten vieraat osallistuivat toivomalla kappaleita, joita halusivat soitettavan ❤

• Varaa paperia ja kyniä muistoja varten. Toivoin kuulevani paljon vieraiden muistoja lapsestani, joten tein niiden kertomisesta heille helppoa.Ostin mustakantisen vihon, josta sai helposti irrotettua sivuja. Siskoni koristeli vihon kannen jaaskarteli kauniin pahvilaatikon, johon kirjoitetut muistot sai palauttaa. Lähes kaikki vieraat kirjoittivat muistonsa ja yksi heistä halusi lukea ne lopuksi ääneen.

Pahin pelkoni olisi ollut, että tilaisuudessa vain pönötettäisiin. Suunnittelin siksi kaiken siten, että tilaisuudessa olisi helppo olla. Erityisesti itselleni en halunnut paineita minkään asian suorittamisesta, puheista tai esiintymisestä. Se, että selviytyisin päivästä, oli riittävästi.

Päivästä tulikin sellainen kuin toivoimme: lämminhenkinen, rento ja kaunis. Muistelimme kivoja muistoja ja nauroimme ehkä jopa enemmän kuin itkimme. Leikkivät pienet lapset kevensivät tunnelmaa entisestään. Se oli kuin tavallinen, mutta tunnelmallinen ja kaunis perhejuhla täynnä rakkautta ja muistoja. Ainut, että poikani puuttui joukosta.

Toivon, että jakamani vinkit auttavat jotakuta muistotilaisuuden järjestelyissä ja pienissä, mutta vaikeissa päätöksissä. Vaikka kaiken suunnittelu ja järjestäminen tuntuukin mahdottomalta, jostain käsittämättömästä sitä saa voimaa selviytyä niistä.