Tavoite: 10 000 € säästötilillä – check!

Tämän vuoden tärkein taloudellinen tavoitteeni oli kerryttää säästötilini saldo 10 000 euroon kesäkuun loppuun mennessä. And I did it! 😊 Viimeisen kuuden kuukauden aikana olen säästänyt yli puolet tästä summasta. Eli keskimäärin kuukausittain säästämäni summa on ollut yli tuhat euroa, ja säästöprosenttini on ollut alkuvuoden ajan 27 %. Tavoitteeni oli tiukka, mutta sen saavuttaminen antaa hurjasti motivaatiota jatkaa.

Säästämisen syy lyhyesti: Asumme vuokralla. Haluan pian päästä asuntovelalliseksi, jotta saan eläkepäivillä asua velattomassa omassa kodissa. Ja ikäni huomioiden aikaa ei ole enää hukattavaksi. Haaveilen omakotitalosta monine mukavuuksineen, mutta tällä hetkellä pidämme myös vaihtoehtona ostaa nykyinen appivanhempieni omistama vuokra-asuntomme alta markkinahinnan, rempata se ja myydä sitten parin vuoden päästä. Jos päädymme tähän vaihtoehtoon, tulemme tekemään kaupat vielä tämän vuoden puolella.

Shoppailulakko ja muusta kivasta tinkimistä

Jostain toki olen joutunut luopumaan tavoitteeni vuoksi. Alla keinoja, jotka edesauttoivat tavoitteeseen pääsemisessä:

• Lisätulot – Olen myynyt meille tarpeetonta tavaraa Tori.fi:ssä, kuten myös joitain edesmenneen poikani tavaroita, joilla ei ole tunnearvoa. Näistä merkittävin on ollut hänen autonsa, jonka ostin kuolinpesältä viime vuonna ja tälle vuodelle sain siitä tuloja 800 €. Yhteensä tavaroiden myynnillä on kertynyt lisätuloja 1540 €.
• Kolikkojemma – Se useita vuosia nurkissa pyörinyt kolikkokippo tuli vihdoin täyteen ja löysi tiensä talletusautomaattiin. Saldo: 96 €. Wuhuu!
• Ruokakulujen pienennys – Arvioisin, että olen saanut ruokakulujamme noin 20 % pienemmäksi ihan sillä, että olemme jättäneet arkiruuista ylellisyydet pois ja lisänneet kasvisruokailua. Pyrin siihen, että syömme punaista lihaa ruokana ainoastaan viikonloppuisin. Toki nyt lomalla saamme joustaa siitä, jos on grillailukelit 😊
• Shoppailulakko – Tai no ainakin osittainen shoppailulakko. Olen ostanut ainoastaan lapsille vaatetta ja itselleni vain todelliseen tarpeeseen ja harkiten. Ja vain pari Marimekon mukia – plus lautasta 😊 Itseasiassa ostin sohvankin (käytettynä) sekä takapihalle pallotuolin, mutta ne maksoimme lomasäästötililtä, joten niitä ei lasketa. Eihän? Tänäkään vuonna ei siis ole tiedossa kauan haaveilemaani ulkomaanmatkaa.
• Lomarahat – Samoin säästöön menivät myös lomarahat kokonaisuudessaan. Parin päivän kotimaan matka korkeintaan siis tänä kesänä tiedossa. Kotipaikkakunnalta löytyy kyllä monenmoista edullistakin puuhaa kesäksi.
• Sijoittaminen tauolle – Olen kokenut sijoituslakon vielä tylsemmäksi kuin shoppailulakon. Kaiken säästöön jäävän rahan olen kuitenkin laittanut säästötilille enkä lisännyt sijoituksia. Päinvastoin olen myynyt sijoituksiani muutaman satasen edestä ja laittanut nekin voitot säästötilille. Osinkojen uudelleen sijoittamisella olen saanut edes vähän tyydytystä sijoituskipinään.
• Kaikesta extrakivasta luopuminen – Ravintolaruokailut, ravintolaillat (ja siten myös lapsenvahtikulut), reissut ja muu vastaava extratekeminen on jäänyt lähes nolliin. Tämä on oikeastaan se, josta on tullut suurin säästö, mutta samalla ollut myös helpointa minulle. Surun väsyttämänä ei edes jaksa mennä ja tehdä. Iltaisin töiden jälkeen olen väsynyt ja viikonloput ovat lepoa varten. Kotonaolo luo turvaa ja mieluummin panostaisinkin kodin viihtyvyyteen. Työpaikan juhlat ja pari muuta tilaisuutta ovat silti tarjonneet paon arjesta, jotta elämä ei ole pelkkää surua ja kotona nyhjöttämistä.

Ja vielä viimeisenä mainittava: ei kasvaneita korkokuluja eikä sähkölämmitystä. Kuulumme siihen onnelliseen joukkoon, joiden elinkustannuksia inflaatio on vähiten kasvattanut. Inflaation vaikutus on elämässämme näkynyt lähinnä ruuan hinnan ja bensakulujen nousuna. Vastapainona tälle onkin sitten terapia, jonka aloitin poikani kuoleman takia. Se kasvattaa menoja noin 1500 euroa tänä vuonna. Terapia – tämä hyvätuloisten etuoikeus.

Muut tämän vuoden taloudelliset tavoitteeni

Vaikka vuosi onkin jo puolivälissä, ehkä kerron silti muutkin tälle vuodelle asettamani numeeriset taloudelliset tavoitteeni. Loppuvuodelle säästötavoitteeni onkin huomattavasti maltillisemmat. Ja niidenkin osalta varaudun siihen, että säästötavoitteet jäävät toteumatta, mikäli teemme asuntokaupat.

• Säästän loppuvuoden aikana puskuriin 600 €
• Uutta pääomaa sijoituksiin 400 €
• Koko vuoden säästöprosentti 18 %
• Pääasiallisten sijoitustilieni arvo vuoden lopussa 8500 €
• Voitan OMX Helsinki -indeksin osakesäästötilin sijoituksillani (Kyllä, tämä klassinen ja kunnianhimoinen tavoite. Tässä kohtaa vuotta näyttää pahasti siltä, että tavoite ei tule täyttymään.)
• Osakesäästötilin osinkotulot 250 €
• Pysyn joulubudjetissani (Ylitän sen aina pahasti ja joudun sitten kituuttelemaan alkuvuoden.)

Paljonko on ”paljon rahaa” on subjektiivinen käsite

Jollekin kymppitonni voi olla pikkuraha. Minulle se ei ole. Vielä kymmenen vuotta sitten se, että rahani riittivät vuokraan, oli kuukausittainen haaste. Ei tullut mieleenikään, että voisin joskus omistaa asunnon. Viisi vuotta sitten säästöni ja varallisuuteni olivat pyöreä nolla. Tiedän hyvin, että monilla tilanne on se, ettei rahaa jää säästöön. Ainoa realistinen taloudellinen tavoite saattaa olla se, että kuukauden viimeisellekin viikolle jää parikymppiä ruokaan. Blogitekstini tarkoitus ei ole kehuskella varoillani vaan haluan kertoa, että joskus oma taloudellinen tilanne on mahdollista muuttaa paremmaksi. Minunkin tavoitteeni olivat aikoinaan kouluttautuminen, työpaikan saaminen ja velkajärjestelyyn pääseminen. Se, että saavutin kymppitonnin, on minulle iso asia ja olen aidosti ylpeä ja iloinen siitä.