Tekevätkö vastoinkäymiset vahvemmaksi?

Jokainen meistä kokee joskus vastoinkäymisiä – isoja tai pieniä. Ja toiset enemmän kuin toiset. Mutta tekevätkö ne meistä vahvempia?

Vaikka en olekaan psykologi tai muu alan ammattilainen, ainoastaan vastoinkäymisten kokemusasiantuntija, haluan jakaa ajatuksiani aiheesta.

Mielestäni vastoinkäymiset itsessään eivät tee meistä vahvempia. Mutta se miten niihin reagoimme ja mitä opimme niistä, voi vahvistaa meitä. En kadehdi ihmisiä, joiden elämä on ollut aina helppoa. Ajan saatossa olen oppinut arvostamaan elämäni aikaisempia kriisejä, sillä ne ovat osin muovanneet minusta sen, joka nyt olen, sekä opettaneet jotain arvokasta elämästä. Ja käytän termiä ”aikaisemmat”, sillä lapseni menettäminen ei ole niitä elämän haasteita, jota voisin kutsua millään tavalla kasvattavaksi kokemukseksi.

Mitä on henkinen vahvuus?

Käsittääkseni henkinen vahvuus on paljon muutakin kuin vain kykyä selviytyä. Se on pitkä lista hienoja luonteenpiirteitä, jotka yhdessä tekevät ihmisestä hyvän, itsevarman ja vahvan. En siis sanoisi, että vastoinkäymiset tehneet minusta henkisesti vahvan, mutta olen oppinut selviytymään haasteista ja muutoksista helpommin kuin ihmiset yleensä.

”Vahvuus on voimavara, jonka avulla ihminen voi valita oman polkunsa. Valita sydämellään. Sen minkä tietää olevan itselleen ja muille hyvää.” – Taina, blogissa Valonkantaja

Resilienssi – minun supervoimani

Resilienssi on psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Ja ne vastoinkäymiset, joista olemme selvinneet, kasvattavat resilienssiä. Sitä voi myös tietoisesti kehittää. Olen kuullut, että esimerkiksi armeijassa on harjoituksia, joiden tarkoitus on kasvattaa resilienssiä. Hienoa, jos on olemassa ihmisiä, joilla on korkea resilienssi tietoisen harjoittelun ansiosta. Minä olen opetellut sen kantapään kautta 😊

Resilienssiä tarvitsee päivittäin ihan pienissä arjen haasteissa. Työelämässä siitä on paljon hyötyä. Mutta erityisesti isoissa ongelmissa resilienssi on se supervoima, joka auttaa selviytymään ja jatkamaan eteenpäin.

Hyvä työkaverini on sanonut minulle, että selviytyminen on osa identiteettiäni. Ja terapeuttini hämmästelee korkeaa resilienssiäni ja sitä, kuinka todella osaan hyödyntää sitä. (Onpa kiva, että minäkin olen jossain hyvä 😊). Se on nimenomaan vastoinkäymisten kautta opettelemani taito toimia tehdäkseni elämästäni siedettävää ja hyvää sen hetkisistä olosuhteista huolimatta.

Alla muutama muu tärkeä ominaisuus ja asia, jotka ovat auttaneet minua selviytymään. Osa niistä ehkä osin sisältyykin resilienssiin, mutta haluan mainita ne erikseen:

• Stressinhallintakyky
• Ratkaisukeskeisyys
• Itsetuntemus
• Positiivinen ajattelu
• Tukiverkosto + perhe ❤
• Ammatillinen ja lääketieteellinen apu

Olen aina ajatellut haasteita kohdatessani, että on olemassa kahdenlaisia asioita; niitä, joille en voi mitään, – ja sitten niitä, joille voin. Ja olen aina pyrkinyt keskittymään vain niihin, joiden eteen voin jotain tehdä – en ehkä välittömästi, mutta ajan kanssa pystyn muuttamaan tilanteen olemalla riittävän sitkeä. Lapseni menehtyessä olin ensimmäistä kertaa ongelman edessä, jota en pystyisi korjaamaan vaikka mitä tekisin. Sen asian hyväksyminen ei tapahtunut hetkessä.

Oman lapsen kuolemasta ei voi selviytyä

Useimmista vastoinkäymisistä voi selviytyä, mutta on olemassa myös niitä, joista ei mielestäni voi käyttää sanaa ”selviytyminen”. Oma lapsen kuolema on yksi niistä. Selviytymisen sijaan puhuisin enemminkin keinoista jatkaa elämää eteenpäin surun ja menetyksen kanssa. Kestää useita vuosia rakentaa elämä ja koko identiteetti uudelleen sekä löytää uusia tapoja elää mielekästä elämää ja saada elämään merkitystä.

Viikkojen tai kuukausien ajan lapseni menehtymisen jälkeen olin varma, että en selviä tästä. Mietin mitä vaihtoehtoni selviytymiselle sitten olisivat:

1. En voi päättää päiviäni, koska en voisi tehdä sitä muille lapsilleni.
2. Luovutan? Irtisanoudun työstä, luovun tavoitteistani ja pysyn vain sängynpohjalla? Ymmärsin, että olisin katunut sitä hyvinkin pian. Poikanikaan ei varmasti olisi halunnut minun luovuttavan.
3. Mielessäni kävi myös itsepetos: Voisinko vain jatkaa elämääni uskotellen itselleni, että poikani edelleen elää opiskelukaupungissaan ja istuu tälläkin hetkellä tietokoneensa ääressä, kuten aina? On hullunkurista, että tällaiset ajatukset edes juolahtavat mieleen, mutta ehkä se on osa inhimillistä selviytymistaistelua. Ja vaikka osa minusta kaipaisikin tuollaista järkensä menettämisen pakotietä, todennäköisesti olisin siihen henkisesti liian vahva 😉
4. Paristi autoa ajaessani mieleeni juolahti ajatus: entä jos ajaisin auton suoraan seinää päin? – ihan vain huutaakseni epätoivoani maailmalle. Mutta lopulta, mitä se olisi muuttanut?

Vaikka kuinka mietin, että en tule selviytymään menetyksen aiheuttamasta surusta ja traumasta, en myöskään keksinyt tapaa olla selviytymättä. Melko pian tapahtuneen jälkeen teinkin päätöksen selviytyä. En vain vielä silloin tiennyt miten siihen pystyn. Nyt kun aikaa on kulunut jo vuosi menetyksestä, ymmärrän, etten tule siitä ikinä selviytymäänkään. Mutta tiedän, että tulen oppimaan elämään asian kanssa – päivä päivältä. En voi muuttaa tapahtunutta, mutta voin löytää tapoja jatkaa eteenpäin. Ja olen jo löytänytkin. Tämä blogi on yksi niistä.

Kriisit muuttavat elämän suunnan

Sanotaan, että kriisit muuttavat elämän suunnan. On totta, että elämäni ei enää koskaan tule olemaan sama. Mutta minun elämälläni oli jo suunta, en halua muuttaa sitä. Vaikka elämä heittikin eteeni jälleen kerran valtavan vastoinkäymisen, haluan pitää kiinni valitsemastani suunnasta ja tavoitteistani. En aio antaa periksi.

Kriisi lapseni menehdyttyä sai siis minut pitämään entistä lujemmin kiinni tavoitteistani, mutta sen lisäksi se sai minussa aikaan päätöksen jakaa tarinani ja tavoitteeni myös teidän kanssanne. Olen utelias näkemään mihin tämä bloggaamisen polku johtaa. Menetettävää ei ole, vain mahdollisuuksia 😊

*******

Ja vielä sinulle, joka olet kokenut elämässäsi paljon vastoinkäymisiä: Lueskelepa lisää aiheesta resilienssi. Ehkä sinullakin on supervoima, josta vaan et vielä tiedä 😊 Tai onko sinulla joku muu supervoima, joka vie sinua eteenpäin?